KEVÄTKALENTERI

Päivä pitenee jo huimaa vauhtia. Kukonaskeleet ovat jääneet taakse, Tapanina alkoi tamman juoksu. Ensimmäiseen kevään kokoontumiskertaan mennessä elämme jo valossa.

Syksyllä siirsimme kokoontumispäivän maanantaista keskiviikolle mummojumpan takia. Keskiviikko on myös huono päivä alkuperäisen suunnitelman mukaisiin kolmen viikon välein tapahtuviin kokoontumisiin. Kuukauden toinen keskiviikko on lukupiiri ja kolmas keskiviikko kutojapiiri kirjastolla. Siksi päädyimme kuukauden neljänteen keskiviikkoon. 

Aikataulu kevään kokoontumisiin on näillä näkymin seuraava:
* tammikuussa 22. päivä
* helmikuussa 26. päivä
* maaliskuussa 26. päivä
* huhtikuussa 23. päivä (pääsiäisen jälkeen)
* toukokuussa 28. päivä
Voimme katsoa, miten tämä syksyllä jatkuu...

Suunnitelmissa oli tehdä keväällä jokin isompi käsityö lähetysarpajaisten päävoitoksi. Kaikkien ei tietenkään tarvitse siihen osallistua, muitakin käsitöitä voi tehdä. Eikä tuota työtä ole vielä päätettykään, onko se ryijy, huoneentaulu, iso kirjailtu pöytäliina vai mikä.

Kaikki ovat kuitenkin tervetulleita mukaan.  Parituntinen kerran kuukaudessa - pieni lahja lähetykselle =D

Iloista ja ahkeraa vuotta 2014 kaikille käsitöiden ystäville!

KOPUTUKSIA

Koputuksia - Tosijuttuja lähetystyöstä - on mielenkiintoinen kirja vuosien varrelta kerättyjä tapahtumia eri puolilta maailmaa.  Useimmat tarinat ovat lyhyitä, vain sivun tai puolikkaan mittaisia. Eivätkä kovin korkealentoisia, ihan tavallisista tapahtumista vain kerrottuja.

Eräässä tarinassa pohditaan sitä, mikä olisi PARAS LAHJA maasaiheimon jäsenelle. Raamattu oli ensimmäinen ehdotus. Mutta osaako tämä lukea? Entä sähkö? Mitä sillä tekisi? Paras lahja olisi tietenkin hieno lehmä, sillä karja on maasaiheimon rikkauden ja ylpeyden lähde.

MISSÄ KIRKOSSA SINÄ RUKOILET?  Tansanialaiset puhuvat uskostaan hyvin avoimesti. On aivan tavallista kysyä tuntemattomalta ensitervehdysten jälkeen, missä kirkossa tämä rukoilee. Tansanialainen kysyjä ei ole tiennyt sohaisevansa arkaan paikkaan ja yksityisasiaan. Hän on vain tahtonut tietää, mihin kirkkoon matkalainen suuntaa askeleensa sunnuntaiaamuna.

KONFIRMAATIO kertoo eräästä sunnuntaiaamusta. "Aamun ensimmäinen jumalanpalvelus on jo ohi. Toinen alkaa kymmeneltä. On vähän aikaa levähtää. Saamme teetä ja kananmunan. Tekee mieli suolaa, mutta en kehtaa pyytää. Jospa sitä vaikka ei olekaan. Sitten asetumme kulkueeseen, seurakunnan kaksi vanhemmistoon kuuluvaa menee eteen, heidän peräänsä konfirmoitavat nuoret. Nuorten perässä seuraavat papit ja viimeisenä apulaispiispa." "Rippikoulussa opettanut pappi puhuu nuorille pitkään. Kaikki seisovat hievahtamatta. Yhtäkkiä näen, miten joku haukottelee, toinenkin. Riemastun, nämähän ovat aivan tavallisia nuoria. Huomaan, miten kyllästyneitä he jo ovat tähän paljoon puhumiseen. Kukaan ei enää kuuntele. Mutta kaikki lupaavat seurata Jeesusta koko elämänsä ajan."

Tästä tarinasta tulee elävästi mieleen itse koetut jumalanpalvelukset. Olimme sekä tavallisissa jumalanpalveluksissa että häissä. Nuo kulkueet kuuluivat kaikkeen tiiviisti. Eivät toki olleet niin vakavia kuin Suomessa olisivat, vaan kulkijat näyttivät riemunsa ja nauttivat, papitkin. Vaikka oli tuplajumalanpalvelukset, kaksi peräkkäin heti aamusta, molemmissa kirkko oli tupaten täynnä kansaa. Laulu raikui ja viuhkat heiluivat. Tunnelmaa riitti. Elämys. Ihmisiä kulki koko ajan, sillä kello ei ollut samalla tavalla elämänrytmin määrääjä kuin meillä.

Toisaalla Tansaniassa, Morogorossa, ensimmäinen palvelus ei ollut yhtä suosittu kuin Moshissa.  "Jumalanpalvelus on ilmoitettu alkavaksi kello 7.00. Kello 7.30 paikalla on kolme henkeä, tuolienlaittajanaiset. Alanko jo? Stola alkaa hiostaa niskaa. Arkkipiispa sanoi pappisvihkimyksessäni, että se on ies. Oikein. Kello 7.35 sunnuntaiaamuna se on hiertävä, hikinen ies. Viisi naista, kaksi lasta. Yritän olla levollinen. En ala, vaikka olisi aika. Odotan. Katselen, miten tyttö kiipeää vieressä kasvavaan palmuun. Tuuli löyhähtelee ikkunaluukuista. Odotan. Alan jumalanpalveluksen sitten joskus."

Elämä on toisaalla erilaista kuin mihin olemme tottuneet. Tämä kirja tuo niitä eroja esiin pienten tarinoiden muodossa. Jokapäiväinen elämä tuo eteen mielenkiintoisia tilanteita. Aina ei ole valmiita vastauksia tai toimintamalleja. Kaikkea ei osaa edes aavistella.

JOULUMYYJÄISET

Tänään oli syyskauden huipentuma, joulumyyjäiset.

Paljon oli tavaraa tehtynä. Pipoja, huiveja, lapasia, sukkia, peitteitä, tyynyjä... Ja ilahduttavan moni niistä löysi tiensä ostajien kasseihin.

Joulumyyjäiset ovat aina ihana tapahtuma. Nyt oli maa valkoisena ja tunnelma huipussaan. Ihmisiä riitti pöytien kummallekin puolelle, mikä oli todella ilahduttavaa. Tänä talvena joulumyyntitapahtumia on ollut paljon, ja suurin osa viime viikolla. Väsymys alkaa saavuttaa myös innokkaimmatkin myyjäisissä kävijät. Yksi joulutori on vielä tulossa, mutta muuten se oli jo siinä.

Nyt voi rauhoittua joulun odotukseen.

"Arkihuolesi kaikki heitä
Mieles nuorena nousta suo.
Armas joulu kun kutsuu meitä
Taasen muistojen suurten luo..."

TÄMÄN VUODEN VIIMEINEN?

Onko jo aika panna syksy pakettiin? Joulu lähestyy, ja joulumyyjäiset vielä aiemmin. Kokoonnumme kuitenkin vielä kerran ennen myyjäisiä tekemään käsitöitä ja viettämään hetki yhdessä. Kaikki tervetulleita!

RISTIAALLOKOSSA

"Mielikuvani tästä maasta olivat vääriä.
Todellisuus on paljon ihanampi ja kurjempi."

Tämä Eeva-Liisa Herojan runo aloittaa koskettavan runokoelman Ristiaallokossa. Runot ovat syntyneet, kun kutsumus on vienyt kauas. Kaikki näiden runojen kirjoittajat ovat kokeneet, mitä on jättää kotiväki ja turvallinen ympäristö matkustaakseen kauas maailmalle lähetystyöhön Jumalan kutsumana. Kirja on Leena Haaviston toimittama ja SLS:n vuonna 2000 julkaisema.

Luin kirjaa sillä silmällä, että poimin sieltä runoja lähetysompeluseurassa luettavaksi.  Niitä kertyikin yllättän kymmenisen A4-arkkia. Runot ovat lyhyitä, pitkiä, yhdeltä kirjoittajalta loppusointuisiakin. Mielenkiintoisia lukea, matkustaa samalla Kiinaan, Thaimaahan, Tansaniaan ja moneen muuhun maahan.


Runot ovat puhuttelevia. Niissä eletään lähdön vaikeudesta perilläolon muutoksiin ja paluun haikeuteen.

"Eilen aamulla keittiössä sammakko
liskot juoksevat seinillä
kaapin takana torakoiden pesä
kannattaako muita pienempiä edes mainita.

Ennen Thaimaahan lähtöä, lähetyskodissa
ihmettelin pieniä muurahaisia ruokatiskillä,
taisin paheksuakin moista epäpuhtautta.
Nyt sitä muistellessa pakko hymyillä."

Kaija Karjalainen vertailee oloja. Suomalaiseen hygieniatasoon tottuneelle elämä toisessa maassa on ulkoisten olojenkin suhteen ollut erilaisuudessaan shokeeraavaa. Iiris Kontra ikävöi kuitenkin takaisin:

"Olihan siellä välillä liian kuuma
ja josku paleli.

Oli torakoita ja hämähäkkejä
gekkoja seinillä.
Hiekkaa ja pölyä
piikkejä maassa, pensaissa ja puissa.

Oli vaikea kieli ja vieraat tavat.
Välillä väsyin kaikkeen ja kaikkiin
ajattelin
pääsisipä täältä pois.

Nyt sinne on ikävä.
Luulen,
että jaksaisin taas pölyt ja piikitkin."

Kun työ on tehty, usein keskenkin, paluu kotimaahan on edessä. Täällä yltäkylläisyyden keskellä mieli palaa sinne, missä kaikesta on puutetta, missä ihmiset kaipaavat elämäänsä armoa ja rakkautta. Joskus rikkaudenkin keskellä. Silloin haluaisi palata, olla edelleen Jumalan lähettiläänä kertomassa: sinua rakastetaan. Itse olin Tansaniassa käymässä vain kaksi viikkoa, silti koin, ja joskus vieläkin koen, tuon saman tunteen kuin Taimi Sarko runossaan:

"Toisinaan se herää - ikävä.

Ikävä paaluaitausta
olkikattoja
pihan hiekkaa
kolmijalkapataa
keittiön kiviä
varjossa viipymistä
rupattelua
kanojen kuopintaa

kaikkea sitä
pyöreää
ja maanläheistä

niin ikävä,
joskus se yllättää
sille on aukko
minussa."

LAULELLA SAAMME

Tein meille lauluvihot. Sisältää noin 70 laulua, vähän vaille. Toivottavasti porukkaa laulattaa =)  Myös muutamia runoja on kopioituna, pari saarnatekstiä ja rukouskirja ostettu.

LUMENTULO ENTEILEE JOULUA =D

Kohta se jo kolkuttaa ovella. Joulu. Enää pari kertaa ehditään kokoontua ennen joulumyyjäisiä. Siispä vilskettä puikkoihin ja koukut laulamaan.

Seuraava kokoontuminen on keskiviikkona 23.10. klo 18.

Olen koonnut meille pienen lauluvihon, ostanut rukouskirjan ja tilannut ryijyesitteen. Että puuhaa riittää, miehillekin ;)

TERVETULOA KAIKKI! Tai ainakin kymmenkunta ensimmäistä. Toki enemmänkin mahtuu...

RYHMÄ SENKUIN KASVAA

Olipas todella mukava ja antoisa ilta, kun viimeksi kokoonnuimme. Edelliskerrasta oli ehtinyt kulua jo runsaat kolme viikkoa, kun siirryimme maanantailta keskiviikkoon mummojumpan takia.  Osallistujia oli kolme enemmän. Yksi mies jäi kotiin, mutta toinen tuli tilalle.

Alkuun luettiin Psalmeja, rukoiltiin ja laulettiin. Laulelua harrastettiin illan päälle useamminkin.

Kun kahviteltiin heti alussa, sai keskittyä muuhun. Ja ilta kuluikin taas kuin siivillä. Sitä aina yllättyneenä katsoo kelloa, joko se on kahdeksan, ja kaihomielellä kokoaa langat ja puikot talteen.

On todella mukavaa, että niin moni on ottanut lähetystyön ja siinä sivussa tämän ompeluseuran sydämelleen ja osallistuu lankoineen tähän tärkeään tehtävään. Siunaamme kaikkia mukana olijoita.

Seuraava kerta on syyslomaviikolla, keskiviikkona 23.10.

Pyrähti käyntiin

Tänään oli se päivä, jolloin kokoonnuimme ensimmäisen kerran lähetysompeluseuran merkeissä. Tarkoitus oli pitää sellainen vanhanaikainen tapahtuma, jossa naiset tekivät käsitöitä ja miehet puhuivat, lukivat Raamattua ja kaikki sitten laulettiin. Ja välillä juotiin kahvia.

No, onnistuihan se melkein. Raamatunlukua ei vielä ollut, mutta ajattelin aloittaa sen ensi kerralla vaikka itse. Psalmeista voisi alkaa. Eihän Raamattu ole meiltä kielletty, vaikkei seurakunnan työntekijöitä mukana olisikaan. Sitä paitsi nyt oli entinen kirkkoherra, lähetystyön johtokunnan puheenjohtaja ja pari jäsentä.

Monenlaisia suunnitelmia lenteli ilmassa. Suunniteltiin jo ensi vuoden arpajaisiin palkintoja. Onko se ryijy, seinävaate vai mikä?  Saa nähdä, mitä tästä vielä kehittyykään. Nyt ensin kohteena ovat joulumyyjäiset. Sinne kutovat kaikki jotain. Lankoja riittää ja ideoita. Kyllä tallaisella porukalla jälkeäkin syntyy.

Juttua riitti käenpoikasesta alkaen. Pari tuntia hupeni niin nopeasti, ettei olisi huomattu lopettaakaan.

Jatkossa kokoonnutaan joka toinen maanantai. Paitse seuraava kerta on vasta kolmen viikon päästä, että Jaakkokin pääsee mukaan.

Vielä mahtuu mukaan niin naisia kuin miehiäkin. Toivottavasti osanottajia riittää, että saadaan tuotosta aikaiseksi =)

 

 

 

 

KOHTA SE ALKAA!

Ensimmäinen lähetysompeluseura pidetään maanantaina 9. syyskuuta klo 18.00 osoitteessa Annalantie 12.

Tilaisuudessa suunnitellaan myös jatkoa.  Tule mukaan kehittämään uusvanhaa toimintaa, tekemään käsitöitä lähetyksen hyväksi, hiljentymään hetkeksi, rupattelemaan kahvikupposen äärellä...

OLET LÄMPIMÄSTI TERVETULLUT!

Lähetysompeluseura

Syksyllä jatkamme tässä blogissa toisella teemalla. Kokoonnumme edelleen käsitöiden pariin, mutta nyt lähetysompeluseuran merkeissä. Emmekä enää julkisella paikalla.

Kaikki ovat edelleenkin tervetulleita. Sekä tekemään käsitöitä että lukemaan blogia.

Lähempänä syksyä ilmoittelemme tarkemmin...

Värikästä kesää!

Kesällä voi vaikka koota luonnon antimista itselleen väriaineet. Koivunlehdet, kävyt, koiranputket, sammal, sipulinkuoret - vaikka mitä kauniita värisävyjä löytyy. Ota talteen ja värjää itsellesi upeat villalangat =)

Ohi on

Kevään päätteeksi kokoonnuimme Puhtolassa. Erilaisissa tiloissa, pienellä kokoonpanolla. Todella pienellä kokoonpanolla. Lieneekö syynä ollut kaunis ilma ja päällekkäiset tapahtumat.

Mukana oli kolme uskollista kutojaa.  Minulle tämä oli viimeinen kerta, jolloin vedän Knit in Public -ryhmää. On ollut antoisa talvi kutoa kanssanne =)

Kuvia meistä

Pari mielenkiintoista linkkiä

Myymälät Oulussa, Turussa, Helsingissä ja Tampereella, sekä tämä netissä:
http://lankamaailma.fi/

Kauhavan kangas-aitta:
http://www.kangasaitta.fi/

 

Lankaterapiaa

Viiden naisen porukka kokoontuu joka torstai. Kasseista kaivetaan esiin käsityöt, pöytään katetaan pitsaa, ja käsityökerhon ilta voi alkaa. Käsitöistä on tullut taas muotia, ja niitä tehdään nyt kavereiden kanssa.
Naiset keksivät perustaa oman käsityökerhon, jotta he saisivat hyvän syyn nähdä toisiaan. Tapaamiset ovat suorastaan terapeuttisia. Käsityötkin otetaan tosissaan, ja naiset alkavat olla niistä suorastaan riippuvaisia.
Naiset arvelevat, että käsityöbuumi on vastailmiötä nykyteknologialle. Ihmiset kaipaavat käsillä tekemistä, kun kaikki on muuten niin sähköistä.

Tämä juttu kuvineen on julkaistu Kotiliesi-lehdessä 7/2013.

Lehdessä on myös toinen käsityöaiheinen juttu otsikolla Lapsilla on varpaat jäässä.
Juttu kertoo Solidaarisuussilmukoiden ryhmästä, joka tekee sukkia, villapaitoja, huiveja ja vaikka mitä neuleita, jotka sitten matkaavat kauas Suomesta, Libanonin pakolaislapsille.

Kolmas juttu otsikolla Perinteitä ja hyviä töitä kertoo Kotilieden Kummikerhon käsityöilloista, joissa harrastetaan kulttuuria ja vaihdetaan kuulumisia. Kotilieden Kummikerhon historia ulottuu vuoteen 1938, ja käsityöpiirit ovat kuuluneet sen toimintaan alusta saakka. Nyt harrastusta pitää yllä kotoisa naisryhmä, oka tapaa kerran kuukaudessa. Kummikerho järjestää myyjäisiä, joissa kerätään rahaa esimerkiksi omaishoitajien lomapäivä varten.

Neljäs käsityöjuttu Emman nukke inspiroi kertoo opettajasta, joka eläkkeelle jäätyään ryhtyi hyödyntämään ompalutaitojaan. Opettajakollegat ryhtyivät ompelemaan tilkuista nukenvaatteita. Syntyi kolmen naisen Babyborn-piiri, jossa suunnitellaan, ommellaan ja vaihdetaan nukkien vaateparsia.

Mitäs me keksittäis?

Kudomme joulua

Oulun toripolliisi saa jouluna kaulaansa lämmittävän huivin. 23 kutojan voimin valmistuvaa huivia ja sen tekijöitä seurataan päivittäin Kalevassa jouluaattoon saakka. Hauska joulukalenteri ja juttusarja. Otetaanko vinkkiä ensi jouluksi? Pauhalla olevat miehet näyttävät kovin viluisilta...

Kärjistä alkaen

Ohje sukan neulomiseen kärjistä alken löytyy täältä:http://www.ullaneule.net/0305/neuvot_sukka_varpaista.html

Kaikkea kivaa

Norjalainen lankavalmistaja DROPS tarjoaa suuren määrän ohjeita. Suurin osa töistä on neuleita, mutta joukossa on myös virkkausta, huovutusta ja muista tekniikoita. Pieni käsityökoulu auttaa aloittelijaa (jollaisia me emme tietenkään ole).
http://www.garnstudio.com/lang/fi/kategori_oversikt.php

Myös tämä kannattaa katsoa:http://www.kaspaikka.fi/neulonta/

Kantapää sukkaan

Neulo ohjeella perinteinen sukka, jossa kantapää ei ole vahvistettu:http://www.kaspaikka.fi/koti/mimasofi/sukkaohj.html
Ohjeet villasukkaan, jossa on vahvistettu kantapää:http://umami.fi/vapaa-aika/anna-vainio/vau-mitka-villasukat/
Tässä vielä selkeä ohje vahvistettuun kantapäähän:http://kehraamossa.blogspot.fi/2011/02/yleison-pyynnosta-kantapaa.html

Joskus tieto lisää tuskaa. Mutta näillä ohjeilla pitäisi onnistua.  Samalla tulee koko sukka... =)

Silmukanviilausta

"NEULONNAN MÄÄRITELMÄ
Neulominen on sellainen tekstiilien valmistustekniikka, jossa materiaalina on lanka ja työälineinä neulepuikot tai neulekone.  Neulottaessa tehdään silmukoita, jotka sitoutuvat toisiinsa. Silmukoista muodostuu tasomainen silmukkarakenne, neulos.

NEULOMINEN
Neuleen valmistaminen on neulomista. Joissain murteissa neulalla tai ompelukoneella ompelemista sanotaan neulomiseksi ja tätä virheellistä ilmaisua tulisi ehdottomasti välttää.

KUTOMINEN
Varsinkin länsimurteissa  neulomisen sijasta käytetään samassa merkityksessä sanaa kutominen ja se on oikeakielisyyden vaatimuksienkin mukaan aivan hyväksyttävää. Kannattaa kuitenkin muistaa, sekaannusten välttämiseksi, että kutominen tarkoittaa ensi sijaisesti kangaspuissa kutoista.

NEULETYÖ, NEULE
Keskeneräistä, vielä tekeillä olevaa neulontatyötä sanotaan neuletyöksi. Myös kudin tai kutimet tarkoittaa tekeillä olevaa neuletyötä. Valmis, neulomalla valmitettu tekstiili, on neule."

Näin meitä valistaa Leena Sarvas Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksesta.

Sanakirja sanoo muuta:

OMMELLA = liittää kaksi reunaa yhteen langalla
* sew  (US)
* stitch (US)
NEULOA
* knit (UK)
* sew (US)
KUTOA = valmistaa kudosta esimerkiksi puikkojen ja langan avulla
* knit (UK)
* weave (US)
Tämän mukaan amerikkalaisille ompeleminen ja neulominen on sama asia. Kun taas englantilaisille neulominen ja kutominen on sama asia.
Kuulumme länsimurteiden alueeseen ja kansainvälisesti olemme Knit in public,  meillä on lupa olla neulomatta. Olkaamme siis elelleen kutojia!

Käsitöitä aivojen hyväksi

"Käsityöt vievät palkitsevaan vireystilaan - ja opettavat epäonnistumaan

Istuma- ja näyttöpäätetyön vastapainoksi ihminen tarvitsee kouriintuntuvaa tekemistä. Aivojen parhaaksi olisi löytää harrastus, jossa pääsee tekemään käsillään jotakin kolmiulotteista ja luovaa, tunnustelemaan erilaisia materiaaleja ja innostumaan. Näppäimistön näpyttelykin kehittää aivojen hienomotoriikasta vastaavia alueita, mutta se kuormittaa yksipuolisesti.
Jotta käsillä tekemisen hurmos veisi mukanaan, täytyy päästä yli alkukankeudesta. Alun jälkeen voi saavuttaa tason, jolla hommat luistavat toden teolla. Myös sillä on oma merkityksensä, että joskus joutuu purkamaan puoli sukkaa. 'Käsityöt opettavat epäonnistumisen sietoa. Jos ei siedä epäonnistumista, ei voi kehittyä', korostaa kognitiotieteen professori Maija Huotilainen.

Joku voi vieroksua käsitöitä siksi, että koulun käsityötunnit veivät uskon omaan kätevyyteen. Koulussa ei ehkä otettu huomioon, että ihmisessä on temperamenttieroja: toiset pitävät pikkutarkasta näpertämisestä, toiset luovat suurin linjoin. Kannattaa kokeilla jotakin sellaista, mitä et ole ennen tehnyt.

Käsillä tekeminen tuntuu palkitsevimmalta flow- eli virtaustilassa. Tilan tunnistaa siitä, että tuntee syttyvänsä. Ihmiselle on hyväksi päästä joskus virtaustilaan, koska silloin oppii parhaiten.

Erilaisten materiaalien käsittely on erityisen tärkeää lapsille, koska juuri tuntoaistimusten kautta aivot oppivat käsittelemään maailmaa."

Tämä artikkeli on Sanna-Kaisa Hongiston kirjoittama ja julkaistu Seurassa 20.9.12