Istuma- ja näyttöpäätetyön vastapainoksi ihminen tarvitsee kouriintuntuvaa tekemistä. Aivojen parhaaksi olisi löytää harrastus, jossa pääsee tekemään käsillään jotakin kolmiulotteista ja luovaa, tunnustelemaan erilaisia materiaaleja ja innostumaan. Näppäimistön näpyttelykin kehittää aivojen hienomotoriikasta vastaavia alueita, mutta se kuormittaa yksipuolisesti.
Jotta käsillä tekemisen hurmos veisi mukanaan, täytyy päästä yli alkukankeudesta. Alun jälkeen voi saavuttaa tason, jolla hommat luistavat toden teolla. Myös sillä on oma merkityksensä, että joskus joutuu purkamaan puoli sukkaa. 'Käsityöt opettavat epäonnistumisen sietoa. Jos ei siedä epäonnistumista, ei voi kehittyä', korostaa kognitiotieteen professori Maija Huotilainen.
Joku voi vieroksua käsitöitä siksi, että koulun käsityötunnit veivät uskon omaan kätevyyteen. Koulussa ei ehkä otettu huomioon, että ihmisessä on temperamenttieroja: toiset pitävät pikkutarkasta näpertämisestä, toiset luovat suurin linjoin. Kannattaa kokeilla jotakin sellaista, mitä et ole ennen tehnyt.
Käsillä tekeminen tuntuu palkitsevimmalta flow- eli virtaustilassa. Tilan tunnistaa siitä, että tuntee syttyvänsä. Ihmiselle on hyväksi päästä joskus virtaustilaan, koska silloin oppii parhaiten.
Erilaisten materiaalien käsittely on erityisen tärkeää lapsille, koska juuri tuntoaistimusten kautta aivot oppivat käsittelemään maailmaa."
Tämä artikkeli on Sanna-Kaisa Hongiston kirjoittama ja julkaistu Seurassa 20.9.12
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti